Viimeviikonloppu (10.-11.9.-11) menikin sitten vain kilpailuiden merkeissä.
lauantai
Herätys 4 aamulla ja eikun viideksi tallille. Aamutalli tulikin nopeasti tehtyä, kun oli useampi tekemässä ja kisat alkoivatkin jo kello 9.
Fideksen olin harjannut jo valmiiksi ja katselin ensimmäisiä luokkia, siinä sitten istuskellessani aloinkin yhtäkkiä jännittämään omaa luokkaani. (joka oli vaihteeksi outoa, kun koulukisoja en ole aikoihin enää jännittänyt..) En edes tiennyt, että mitä pitäisi jännittää. Sillä ei olisi mitään merkitystä, tulisiko voittoa, vai ei. Koska olisi muutenkin päivänselvää, että alue-tasolla prosentit olisivat pienempiä, kuin seuratasolla. (enkä ole muutenkaan alue-koulukisoja mennyt kuin muutamat.)
Jännitys alkoi vähän hiipua, kun pääsin Fideksen kanssa verkkailemaan. Fides oli jo heti alussa hyvin kuulolla ja reippaana. Ei olisi enää kuin pari minuuttia ja pääsisin starttaamaan. Itse vähän hermoilin, mutta sitten päästiin aloittamaan (osallstuimme siis junior-mestaruuteen, eli K.N-Special ja Helppo B:3).
Loivat kiemuraurat menivät oikeastaan aika hyvin, mutta voltteihin ja viimeiseen laukkaan en ollut tyytyväinen ja vähän huonolla fiiliksellä sain suoritettua ohjelman loppuun. Tulokset kuitenkin yllättivät minut, saimme 65% ja voitimme luokan. Olin todella hämmästynyt, mutta ainakin Fides osasi olla voittoon tyytyväinen. Meidän joukkueemme voitti samana päivänä myös joukkuemestaruuden!
sunnuntai
Herätys oli samaan aikaan, mutta nousu oli vähän vaikeampaa, kun en ollut oikein nukkunut koko yönä. Minua jotenkin ressasi asia, että olimme voittaneet ja taisinpa sanoa ääneenkin, että en edes haluaisi voittaa. Kisat alkoivat klo 8 ja minun ja fideksen luokka olisi alkupäässä.
Verkka ei mennyt tälläkertaa ihan nappiin, hermoilin kokoajan, joten annoin hevosen vain kävellä suurimman osan ajasta, että saisin itseni rauhoitettua, enkä siirtäisi hermostuneisuuttani hevoseen. Asiaa ei helpottanut se, että ratsastaisin luokassa viimeisenä, kun joutui odottamaan niin kauan.
Vihdoin ja viimein pääsimme valmistautumaan ja siinä sain Fideksen aika hyvin hereille. Juuri vähän ennenkuin pääsin radalle, vanhempani saapuivat yllättäen kentänlaidalle. Silloin jännityin taas. En tiedä miksi vedän pienistä asioista niin suuren numeron, mutta jännitys oli vain aika kova.
Suorituksen jälkeen en ollut oikein tyytyväinen, kun en saanut ainakaan itseäni rentoutumaan kunnolla. Fides kuitenkin meni todella hyvin, vaikka kuski olikin vähän hermona. Prosentit yllättivät minut taas: 66%.. Olin vain todella hämilläni, koska voitimme taas.
Ikinä en ole voittanut koulukisoissa ja ensimmäiset voitot sattuivat juuri mestaruuksiin. Asiahan oli päivänselvä, että voitimme mestaruuden.
Minulta kyllä kysyttiin moneen otteeseen, että miltä nyt tuntuu? En osannut oikein vastata, koska minusta se ei tuntunut varsinaisesti miltään. Oli tietysti mahtavaa saada niin hyvät prosentit ja tuntea, että on päässyt askeleen eteenpäin tässä lajissa.
Ainakin voin sanoa, että on taas yksi mahtava muisto tulevaisuuteen. Minulle on tärkeää, että saan hyviä kokemuksia hevoseni kanssa ja, että hevonen pystyy luottamaan ihmiseen ja ihminen hevoseen. Me kaksi olemme tehneet töitä paljon ja Fides kuuluu minun jokaiseen päivääni. Sillä ei ole väliä, epäonnistummeko vai voitammeko. Haluan vain pitää kiinni siitä, mikä on minulle elämässäni tärkeintä.
Voin rehellisesti sanoa, että Fides oli tämän voiton ansainnut.
