Kuka haluaa tietää, saa sen lukea nyt..
Fides siis saapui tallillemme maaliskuussa vuonna 2007. Ei ollut kulunut kuin muutama kuukausi siitä, kun olin menettänyt ensimmäisen hoitohevoseni. Kun kuulin, että Fideksen toinen silmä oli sokeutunut edellisessä paikassa, ihmettelin suuresti, että voiko sen kanssa tehdä kaikki ihan normaalisti? En ollut aikaisemmin käsitellyt puoltasokeaa hevosta.
Fides oli minun silmissäni silloin kaikkein hienoin estehevonen, mitä olin ikinä nähnyt! Se oli nuoruudessaan startannut FEI-luokkia ja takana ainakin 170cm korkuiset esteet (ei vielä tähänkäänpäivään mennessä ole kenelläkään muulla hevosella meidän tallilta ollut niin korkeita tuloksia.)
Maaliskuun lopussa kaverini sitten sanoi, että alkaisimmeko hoitamaan Fidestä, olin 100% varma siitä, että emme saisi, koska se oli Katan kilpahevonen ja muutenkin sillä on toinen silmä sokea, enkä muutenkaan halunnut..
Lähdin kuitenkin Tiinan mukaan, kun hän kysyisi, jos hän saisi siitä hoitohevosen, kysyessään, hän kuitenkin kysyi minuakin. Ja olin vähän puusta pudonneen näköinen, kun saimme alkaa hoitamaankin niin hienoa hevosta.
Mennään ajassa hitusen eteenpäin..
Sain alkaa menemään Fideksellä tunnilla ja meninkin sillä aina. Silloin minulla oli vaikea hallita sitä, kun se tuntui kuumenevan helposti. Ensimmäiset estereenit hevosen kanssa eivät menneet kovin hyvin, kun se lähti laukkomaan pitkin hallia ja minulla oli itku kurkussa, mutta kuitenkin, halusin mennä sillä uudestaan ja uudestaan..
Syksyn aikana Fidestä alettiin käyttämään enemmän tunneilla, olihan se myös taitava sileällä ja siitä tulikin todella monen suosikki. Ajanmyötä, herkkyys ja kaikki sittenvain katosivat..
Hoidin Fidestä kisoissa 2007-2008 vuodet, kunnes itse halusin myös hypätä sillä. Sijotuimme melkein aina. Vuoden 2009 alussa, minun olisi pitänyt alkaa jättämään Fides pois, koska oli monia muita pienempiä, joiden piti saada hyvä opetusmestari alleen, olin kuitenkin niin jääräpää, että en lopettanut. Pidin hevosesta todella paljon, mutta Fides oli jo niin suosittu, että se joutui juoksemaan päivittäin tunneilla.. Niin suuri sydäminen hevonen antoi aina kaikkensa, mutta loppupeleissä se kuitenkin masentui.. Ruokaa sille annettiin kahdenhevosen edestä, mutta se ei vain enää syönyt kunnolla. Sitten Fidekselle annettiin myös välillä pidempiä vapaita, mutta ei sekään oikein auttanut. Minun silmissäni ei enää näkynyt sitä niin komeaa hevosta, jonka muistin vuodelta 2007.
2009 kesällä silmäni avautuivat hevosen kohdalla kunnolla, en voinut ymmärtää, miten se pääsi niin huonoon kuntoon, miksi se ei suostunut syömään? Elämäniloa ei ollut silmissä. Se ei enää hörissyt nähdessään minua, en halunnut ottaa sitä tunnille, että se edes vähän säästyisi, mutta eihän sekään auttanut. Sitten alkoi vain armoton tinkaaminen kotona, nyt minun olisi aika saada oma hevonen!
Miten niin suosittu hevonen olikin yhtäkkiä tälläinen?
Siitähuolimatta, vaikka Fides oli laitumella se ei lihonut ollenkaan. Se juoksi kesän leireillä ja tunneilla, aina yhtä kiltisti ja luottohevosena. Syksyllä sitten vihdoin ja viimein sain suuni auki ja menin kysymään Fideksen hintaa, minun oli pakko saada se.
Ne päivät kuluivat hitaasti, kun vanhempien piti vielä miettiä asiaa. Muistan kuitenkin vieläkin erittäin hyvin oman syntymäpäiväni, kun täytin 16, he lupasivat ostaa sen minulle.
Tästä minulle herääkin kysymys, kuinka moni olisi halunnut tämännäköisen hevosen? Ja miksi ensimmäistä omaa hevosta pitää jankata ja miettiä? Tajusin itsekkin, että Fides olisi kaikkein paras vaihtoehto, osaava, luotettava..
Kun sain Fideksen omakseni, aloinkin keskittymään ratsastamiseen enemmän, olin omasta mielestäni ollut aina esteratsastaja ja nyt minulla oli tilaisuus päästä treenaamaan kunnolla, kun Fides taitaisi hyppäämisen taidon. Kaikki menikin hyvin vuoden 2010 aikana, mutta esteiden noustessa tajusin pelkääväni.. Hypyt eivät onnistuneet ja minulle sanottiin, että pidä taukoa ja keskity sileään. Hammastapurren aina mietin, että mitä järkeä on estehevosella vääntää sileää? Mutta tästä asiasta jälkeepäin osaan olla kiitollinen.
Fides alkoi ihanasti lihoamaan ja elämänilo palasi takaisin. Kovasti se alkoi hörisemäänkin.
Aloimme siis keskittymään kouluratsastukseen, alkuun olin niin hukassa, mutta siitähuolimatta menin lähes jokaisissa kouluvalmennuksissa ja kaikissa, mihin rahani vain riittivät. Suurinapu tuli kuitenkin omalta ja nykyiseltä valmentajaltani Katalta.
Lisää reeniä, lisää reeniä.. Ja aika mennä myös kisoissa. Vuonna 2011 alkoi myös työtuloksemme näkyä.
Kesällä 2011 tuli sitten puheeksi Pohjois-suomen mestaruudet. Alkuun se tuntui hyvältä ajatukselta, mutta en loppupeleissä ollut kuitnkaan varma. Minut kuitenkin otettiin mukaan joukkueeseen, joten sittenhän sitä vain mentiin. Tänäpäivänä en sitä vieläkään ymmärrä, että miten junior-mestaruus sattuikin sitten meille.
Olen niin onnellinen siitä, että sain kuin sainkin tämän hevosen itselleni. Pitkään töitä tehtiin ja tehdään edelleen. 2012 helmikuussa Fides täyttää 17 vuotta, mutta on silti erinomaisessa kunnossa. Tarkoitus olisi päästä jonainpäivänä starttaamaan Fideksen kanssa vaativia luokkia, mutta se vain vaatii töitä. Pieniä esteitä hypellään myös, että pysyy hevosen mieli virkeänä.
En osaa täysin varmasti sanoa, että mihin asti Fides minulla on. Tarkoitus olisi pitää se ihan loppuunasti ja antaa sen nauttia ansaitsemistaan eläkepäivistään, mutta ikinä ei voi tietää, jos se jostakin saisi erinomaisen kodin. Tämähetkinen tilanne kuitenkin vakuttaa siltä, että minulla se on ja pysyy, loppuun asti.
You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One
