 |
| Joskus sitä vain jää yksin ja se sattuu |
Ei voi taas tajuta tätä olotilaa, koska pitkään aikaan ei ole ollu ahdistavaa oloa. Väliin nyt kuitenkin taas tuntuu siltä, että on vain turtana kaikelle, eikä jaksaa välittää mistään. Johtuuko se sitten väsymyksestä vai yksinkertaisesti kyllästymisestä? Osaisinpa itse vastata tuohon, kun voisin ajatella, että molemmat asiat liittyisivät siihen.
Kirjoittaminen sai ennen meikän asioita selvemmiksi, kun sai oikeasti purkaa niitä jonnekkin, mutta nyt.. Ratkaisu ei vain löydy enää teksteistä. Olen jääny vain paikalleen elämässäni ja en saa tehtyä asian eteen yhtään mitään, vaikka tahtoa olisikin.. Niin.. Tahtoa, mutta silti en yritä kuitenkaan mitään? Saa tässä taas syyllistä etsiä ja katsoa vain peiliin keskisormi pystyssä.
Tekisi vain mieli vaihtaa maisemaa ja jättää asioita taakse, mutta en vain uskalla.. Pitäisi luopua jostain, että voisi avata itselleen uuden tulevaisuuden. Miltä se tulevaisuus sitten näyttäisi? En osaa tarkalleen sitäkään sanoa, toivon mukaan paljon onnellisemmalta ja vapaammalta...
Siis suoraan sanoen vituttaa jokapäivä, vai olenko joskus tyytyväisempi.. Voi kyllä. Sentään edes joskus, mutta en siellä missä ennen. Toisinaan sitä vain tuntee itsensä riesaksi jokapuolella ja jokapaikassa. Olisi vaan kaikkein paras ottaa, lähteä ja vaihtaa maisemaa. Etsiä itselle se parempi polku onneen.. Yksin, vai yhdessä?
 |
| Joskus se ajatus taas valtaa |
