perjantai 11. lokakuuta 2013

Värit katoavat..


So Sad So True

Monet meistä ovat saaneet kokea, miltä tuntuu välittää ja tulla rakastetuksi. Perheessä, ystävien joukossa.. Milloin missäkin suhteessa. Kuinka kaikki alkaa, miten se jatkuu, tuleeko matkalla joitakin paljastuksia, mitkä olisi ollut hyvä säilyttää vain kaapissa? Tuleeko kaikkia virheitä ikinä annettua anteeksi, pystyykö elämää jatkamaan ajattelematta sitä, että missä joku on tai minne hän menee. Voi kun tietäisin, niin elämäni helpottuisi suunnattoman paljon.

Olin kauan jo uskonut, että elämässä kaikki alkaisi olemaan täysin kohdallaan, mutta useampi kuukausi sitten siinä tapahtui jälleen käänne. Luulin, että asiat joita sain selville, unohtuisivat ajan mittaan, mutta on vain myönnettävä, että aina jossain vaiheessa ne palaavat uudelleen mieleen ja pahentavat olon uudestaan, eikä enää tiedä mitä pitäisi sanoa tai edes ajatella. Yksin asiaa on vaikea jättää selkänsä taakse, siksi en varmaan tule pääsemään vuosiin siitä yli.

Miksikö yksin? Harmittavasti se on vain näin, vihaan sitä, kuinka vaikeuksista ei voida puhua ja jos puhutaan, niin ainoastaan silloin, kun minä siitä jotakin mainitsen. Eikä asiaa helpota sekään, että toinen ei kertakaikkiaan vastaa mitään tai tinkaa, että mitä sitä muistelemaan ja se asia on jo puhuttu. Miksi en saa ottaa asioita uudelleen esille ja yrittää kääntää niitä paremmiksi edes jotenkin? Aina joudun vain toteamaan, että jep.. Minusta ei ole alunperin välitetty, periaatteessa meikällä kävi vain tuuri.

Tuuria.. Kuulostaa niin uskomattomalta paskalta. En tiedä, että olenko ollut sitten niin kauhea ihminen, että olisin koskaan ansainnut sellaista paskaa niskaan tai selkään puukotusta.. Minähän se kiltti olin ja yritin sulattaa asian ja katsoa sitä täysin sormieni läpi. Muutin elämääni radigaalisti.. Kiitoksena siitä, en voi edes keskustella asioista. On vain aika ottaa kynä käteen ja kirjoittaa tunteet ja ajatukset paperille, niinhän minä olen ennenkin tehnyt.

Olen vaiti, en sano mitään.. Kai joskus jokin muu aukaisee suunsa ensin ja yrittää edes ymmärtää, että kuinka pahalta minusta tuntuu.


En pysty antamaan sinulle anteeksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti