Koska on aina jokin syy...

Masennus, pahaolo, yksinäisyys, turvattomuus.. Olo, että ei olisi mitään syytä jatkaa tässä maailmassa, haave tuonpuoleiseen. Kuinka monen suusta tämän kuulee? Kuinka monella on edes joskus käynyt itsemurha mielessä? Ihmiset, jotka sen toteuttavat, pidetään säälittävinä ja itserakkaina. Tavallaan se on tietenkin totta, mutta kun tila on todella paha, miksi kiduttaa itseään? Jokainen saa elää niinkauan tässä todellisuudessa, kunnes on oikeasti aika mennä.

Onneksi näitä ihmisiä ei ole kovin paljoa, jotka sen pystyvät tekemään. Mikseivät tee, vaikka niin hyvin suunnittelevat ja miettivät? Koska he tajuavat, että heillä on joku syy olla täällä. Perhe, ystävät, työ tms.. Kuinka paljon olen itse sitä miettinyt, toisiko se helpotuksen? En tiedä.

Jokaisella on syynsä täällä olemiseen, ainakin uskoisin niin. Tämä maailma ei tosin koskaan tule olemaan sellainen, millaiseksi sitä toivoisin tai haluaisin. Vastoinkäymisiä tulee, ne on pakko oppia kestämään, jollaintapaa sitä tulee jatkettua. Vaikka kuinka masentaisi, minä ainakin tiedän, että on jokin, mikä minut täällä pitää. Mutta, jos joku puhuu itsemurhasta, sitä ei ikinä voi ottaa leikillä. On pystyttävä jollaintapaa auttamaan, ystävät tukevat parhaiten. Älä jätä ketään yksin... Älä jätä taaksesi sitä, minkä omistat.

Tämä maailma ei koskaan tule olemaan sitä mitä odotin
Ja jos en kuulu tänne
Kuka olisikaan arvannut sen
En aio jättää yksin
Kaikkea minkä omistan

Maailma jonka tunsimme
Ei ole tulossa takaisin
Aika jonka olemme menettäneet
Ei tule takaisin
Se vain täytyy pystyä hyväksymään