Ahdistus vaan iskee taas. Miks? Tavallaan tiedän syyn, mutta miks sitä alkaisin kenellekkään kertomaan? Onko sitten olemassa sellaisia, joille pystyy puhumaan? Ketkä ihan OIKEASTI ymmärtää, mitä lauseiden takaa löytyy? "Muut jatkaa elämää, meikä jarraa paikallaan." Se ajatus mulla on jokaikinen päivä päässä, en muuta mitään, en etene missään, en käy missään.. Ja se aina tietenki helpottaa oloa, kun muut halveksuu sitä, mitä toinen tekee. Voitteko tajuta, kuinka kyllästyny mie olen jo siihen? Eikö se riitä, että kuulen sitä ihan tarpeeks kotona, koulussa, (entisiltä) hyviltä kavereilta, ihan jokapuolelta?
Kuinka helvetin alas minutki on muiden mielipiteillä pudotettu? Mitä mie oon saanu tässä elämässä kuulla? Yleensä olen vahva, mutta liika on aina liikaa. Ja tosiaan joskus luulin, että menneisyys on ollu mulle mitä mahtavinta aikaa, mutta kuinka moni onkaan jo kääntänyt selkänsä? Liian moni. Onko pysyviä ystäviä montaa? Epäilen..
Mieti ensin, ennenkuin toimit
Mieti, miltä se tuntuisi,
sinussa itsessäsi
"Hämmennys ja pelko, ne molemmat elämään liittyy."
Mieti, miltä se tuntuisi,
sinussa itsessäsi
"Hämmennys ja pelko, ne molemmat elämään liittyy."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti